Tämä kirja oli erittäin haastava saada luetuksi.

Kirja on täynnä kapulakieltä. Virkkeet ovat täynnä toinen toistaan spesifimpää ammattilaissanastoa, joten niiden merkityksen ymmärtäminen jäi vajavaiseksi monilta osin.Toisaalta minulla ei ole myöskään riittävää pohjaa, jonka päälle rakentaa tällaisen teoksen näkökulmia. Teos tulkitsee postmodernia teatteria, ja sen kansainvälisiä suuntauksia kirjan julkaisuhetkellä 2003. Se koostuu fragmentaarisista –eri näkökulmista kirjoitetuista– esseistä.

Jotain jäi myös käteen: monomyyttiä ja Aristoteelistä rakennetta, joka esiintyy viihteessä kuten Hollywood-leffoissa tai actionelokuvissa, moititaan. Teatteri on muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä kovin erilaiseksi. Yhteiskunnan kehittyessä myös katsojan preferenssit ja mieltymykset ovat muuttuneet. Käsikirjoituksen rooli on pienentynyt, tulkitsijan rooli kasvanut. Teos herää eloon vasta kun sitä tulkitaan tai vastaanotetaan.

Suljettu rakenne on lineaarista, ja avoin rakenne antaa tulkitsijan luoda itse yhteyksiä tapahtumien välillä assosiaatiota hyväksikäyttäen.

Kohtausten väliset merkitykset muodostuvat niiden painoarvojen mukaan. Merkitykset ovat eri vastaanottajille erilaisia. Ideana on usein saada vastaanottaja itse ajattelemaan ja tuntemaan. 

Monomyytin pohjalle voi rakentaa tarinoita, mutta ne eivät menesty välttämättä sen paremmin kuin muutkaan tarina-aihiot. Ilmeisesti optimaalinen kirjoittaminen ja dramaturgia on sitä, että mallinetaan tiettyjä –muualla jo esitettyjä– tapahtumia, jotka saavat aikaan tietyn reaktion yleisössä. Käsitykseni mukaan tulisi ensin määritellä tarinan lopun tapahtumat, ja sen jälkeen kirjoittaa se miten sinne on päästy.

Liian monimutkaiset kollaasimaiset tai surrealistiset monijuonet ovat vaikeita toteuttaa.  Tai ainakin vaikea toteuttaa tavalla, jolla yleisö niitä ymmärtäisi. Ja ehkä aina ei tarvitsekaan näyttää syy-seuraussuhdetta. Kohtausten nivoutuminen yhteen tai saattaminen toisiinsa kiinni on avoimessa draamamuodossa välillä vaikea toteuttaa. Toisaalta se mahdollistaa eeppisen rakenteen.

Palaan ehkä tähän kirjaan takaisin kunhan ymmärrän paremmin dramaturgian perusasioita.