Olemme hyväksyneet läntisen kulttuurin ja kulutusyhteiskunnan meidän jokapäiväiseksi pääideologiaksi. Mutta onko tässäkään mitään järkeä? On primitiivistä hyväksyä individualismi ja se, että voimme toteuttaa itseämme kulutustuotteiden ja näihin liittyvien valintojen kautta. Meille luodaan tarpeita ja toteutamme niitä ostamalla. 

Harvemmin tätä tulee aktiivisessa mielessä kyseenalaistettua.

Mutta itsessään kuluttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin mielessämme olevan kuvan parantamisesta suhteessa muihin. Mutta tämä on lähes yksinomaan vain omassa mielessämme. Tai siihen, että teoriassa koemme olevamme yksilöllisiä. Valitse yhtye jota kuuntelet tai minkä tatuoinnin otat. Ostat bändipaidan. Wow. Black Sabbath ja olet edgy. Mutta nuo valinnat ovat niin kovin rajallisia. Sinällään niiden ero on yhtä kaukana toisistaan kuin, että käytkö tekemässä ostokset K-kaupassa vai Lidlissä. Bändipaitasi tulee samalta tehtaalta kuin se halveksuvasi pop-bändin paita. Valinta ei muuta mitään. Vaikka olisit kuinka protohipsteri, niin maailmasta löytyy kovin monta muutakin ihmistä jotka tekevät samanlaisia valintoja kuin sinä. Lopulta olette iso joukko.

Mutta pitäisikö asioiden muuttua? Noh. Kuluttaminen ei tietenkään lopu, eikä hengellistä kulta-aikaa tule olemaan myöskään jatkossa. Ei tule tapahtumaan ihmeitä. Mutta olen optimistinen sen suhteen, että kun intensiivit ovat tarpeeksi suuria niin ihmiset ja yritykset keksivät tavan jolla pelastaa maapallo ja luonto. 

On tervettä miettiä omaa henkistä rappiota koska liian helposti syytetään muita ihmisiä moraalisesta rappiosta. Tämän oman reflektiivisen rappiojumpan voi tehdä ihan positiivisessa hengessä itsensä kanssa. Mutta onhan se nyt niin, että kuluttamisessa ja kerskakuluttamisessa ei ole mitään järkeä. Ratkaisut eivät ole kenellekkään näkyvillä mutta ainakin se, että palveluita ostettaisiin kulutushyödykkeitä enemmän olisi askel oikeaan suuntaan. Jokainen euro palveluihin on euro pois krääsän hankkimisesta.

Toisaalta juuri tuo ensimmäisten käyttäjien ja early adaptorien toive uusista ratkaisuista, palveluista ja tuotteista on se missä meillä on yhteiskunnallisesti myös toivoa. Suurin toivo.

Nuo pioneerikuluttajat ja ihmiset nostavat omalla kiinnostuksellaan ja individualismillaan -toiveesta tulla näkyväksi erityisenä muiden silmissä- esiin ilmiöitä, palveluita ja uusia tuotteita jotka voivat viedä sivilisaatiota eteenpäin. Toki tässä on paljon tekemistä markkinoinnilla ja sillä, että ne ovat parempia kuin aiemmat tai niillä on tarpeeksi suuri tenho kohderyhmään. Järkevät tuotteet tai insinöörien ratkaisut eivät itsessään riitä vain ne pitää paketoida nätisti ja saada jotenkin kohderyhmä kiihottumaan asiasta. Aina siihen pisteeseen, että tapahtuu ostopäätös.

Paljon tulee paskaa mutta onneksi mennään eteenpäin. Toki ihmisen yleinen typeryys ja tyhmyys johtavat idioottimaisiin elämänvalintoihin. Toisaalta olen itse viimeinen ihminen ketään tuomitsemaan. Vesimiehen aika ei ole siis pomminvarmasti tulossa mutta ehkä liikumme oikeaan suuntaan nytkähdellen yhteiskuntana. Ihmisen heikkous on myös erittäin ymmärrettävää. Meitä ajaa rationaalista mieltä enemmän vietit ja sijaintimme sosiaalisella asteikolla, sekä juuri tuon sosiaalisen statuksen parantaminen. Olemme pakkomielteisiä näihin asioihin. Tämän toki voi muuttaa yleinen muutos sen suhteen, että mitä koemme merkitykselliseksi ja mitä arvostamme maailmassa. Jos tällainen ideologia saapuu niin se on juuri se mitä voimme pitää vesimiehen aikana tai oikeana suuntana. Miten vain. Se joka osaa yhdistää ideologian/uskonnon tieteeseen tai oikeaan teknologiaan on suvereeni hallitsija tulevaisuudessa. 

Minua itseasiassa vaivaa myös se, että teknologiayritykset ovat laatineet algoritmeja, jotka näyttävät tehokkailta mutta ovat loputtoman konservatiivisia. Ihmisille näytetään vain sellaisia asioita joiden kanssa on samaa mieltä, tai jotka herättävät vahvan tunnereaktion. Sosiaalinen media on itsessään nykyisellään ihmisiä tyhmentävä ja polarisoiva. Se ei altista meitä toisenlaiselle ajattelulle tai edes näytä meille mitä jokin toinen viiteryhmä samasta asiasta ajattelee, vaikka nuo ajatukset olisivatkin rakentavia. Ajattelun kehittyminen ja toisten ymmärtäminen on tehty vaikeaksi.

Ihminen on tyytyväinen siihen kun kuulee omien mielipiteittensä heijastumia tai näkee mitä jo valmiiksi uskoo. Mutta tämä on suuri este kehitykselle. Kun sosiaalisen median jätit näyttävät meille asioita ja muiden mielipiteitä mihin jo valmiiksi uskomme, estää se kehitystä yhteiskunnassa ja meissä ihmisissä. Meidät pitäisi kaikki altistaa jatkuvasti eriäville mielipiteille. Vain tämä mahdollistaa meidän henkisen kehityksen yksilöinä ja yhteiskuntana. Myös individualismi on sellainen asia joka liiallisuuksiin vietynä tai ehkä jo pienemmissä määrin luo korroosiota välillämme. Kun jokainen ajattelee omaa etuaan, on vaikeampaa tehdä asioita yhteisöllisesti.

Mutta vaikka yhteisöllisyys olisikin ihanne niin en ole vielä keksinyt tai ymmärtänyt sitä mikä on optimitilanne. Olisimmeko me suomalaisetkaan täysin tyytyväisiä yhteisölliseen elämään kun kaikki ovat hoitaneet omat asiat keskenään lähes koko historian ajan? Sinällään yhteisöllisyydestä ja asioiden ratkaisemisesta yhdessä ei ole ainakaan haittaa. Voisimme aloittaa yhteisen myytin luomisesta.