Hämmästyttävä ja ihastuttava

Päädyin hankkimaan kirjan, sillä se on ollut ilmeisesti (huhupuheiden mukaan) innoittamassa myös suomalaisia esoteerikkoja kuten Pekka Siitoin. Ja onhan se ymmärrettävä miten joku kirja on saanut aikaan sen, että joku toinen kirjoittaa itse kirjoja ja kerää humoristisille (ja ei hyväksyttäville) näkemyksilleen kannattajia.

Tälläiset fanaattisia seuraajia keräävät kirjat ja henkilöhahmot kiinnostavat. On niiden sisällöstä tai opeista mitä mieltä tahansa. En ole aiemmin lukenut juurikaan okkultismiin tai esoteriaan liittyviä kirjoja, sillä olen pitänyt niitä pötynä, turhana ja huuhaana. Ideologiat ja uskonnot ovat keskuudessamme suuri ja vaikuttava voima, joten myös näihin tulee perehtyä vaikka se ei kovasti kiinnostaisikaan. Ymmärtäminen ja konteksti asioille on tärkeää.

On yleissivistävää löytää teoksia jotka ovat aloittaneet erilaisia virtauksia ihmisten keskuudessa tai innoitaneet taiteiijoita tekemään taidetta. Tällaiseen vaihtoehtoisen historian fantasiakirjaan suhtaudun itsessäänkin taiteena. Joskin ristiriitaa herättää niiden salaliittoteoriapotentiaali.

Kirjasta

Pyhä keihäs kertoo fantasian keihäästä jolla lävistettiin ristiinnaulitun Jeesuksen kylki. Tapahtuman jälkeen Longinuksen keihästä on pidetty taikakaluna joka on tuonut yliluonnollisia sotavoimia sen omistajalle aina Herodeksesta Adolf Hitleriin. Kirja keskittyy kirjailijan mielikuvitukselliseen kertomukseen ajasta jolloin Hitler sai tuon keihään käsiinsä sekä tapahtumiin sen ympärillä.

Teoksen kirjoitustyyli on proosan ja historian kirjan väliltä.

Ensimmäiset 100-150 sivua menivät kevyesti mutta sen jälkeen alkoi tökkimään. Pahasti. Puolimatkassa suuret ideat olivat jo esitelty, eikä lisää meinannut löytyä. Tuntui myös, että kirjailijalta olisi lähtenyt jo puhti pois. Tarina ei edennyt ja irrallisia asioita ja tapahtumia esiteltiin luettelomaisesti. Yhtenä esimerkkinä oli homeopaattinen jyrsijöiden ja kaniinien hävittäminen. Kirjan hämmentävät arvot oli mieleeni. Lähtökohta ja näkemys, että Hitler oli okkultisti sekä mustan magian harjoittaja on jotenkin hupaisa kaikessa synkkyydessään.

Toki selitys pimeästä puolesta ja yliluonnollisista asioista on selitykseksi ontuva, riittämätön siihen mitä Saksassa 1940-luvun vaihteessa tapahtui. Ymmärrän kuitenkin ne syyt miksi kirja vetoaa ihmisiin, jotka tahtovat uskoa mustaan magiaan ja yliluonnollisiin asioihin. Pimeys ei ole riittävä tai hedelmällinen toisen maailmansodan hirmutekoja miettiessä.

Yleensäkin myös muissa raadollisissa tai ikävissä tapahtumissa vedotaan liian herkästi tekijän mielisairauteen. Tämä vie pohjaa siltä keskustelulta mikä on oikeasti ollut juurisyynä ja pohjana kauheuksille. Ymmärrän, että tämä on okkultistinen fantasiakirja eikä sen tehtävänä ole näitä asioita pohtia mutta tämä onkin mielipidekirjoitus niin kirjoittelen tähän mitä haluan.

Muita ajatuksia herätti myös se, että oli mielenkiintoista ymmärtää, että ihan yhtä lailla myös salaliittoteorioita oli 40-50 vuotta sitten kuin nykyisinkin. Rikkaus ja kirjan hieno puoli itselleni oli, että se esittely varsin hersyvää kieltä ja hienoja mystiikkaan liittyviä sanapareja. Näistä jopa hetkeksi innostuin. Koen hämmentäväksi sen, että joku ihminen jaksaa nähdä vaivaa sen suhteen, että kirjoittaa satoja sivuja pitkän teoksen tälläisestä aiheesta.

Ehkä on vain sellainen pakottava tunne ilmaista itseään. Tai on vain helpompi ja parempi –kirjoja enemmän myyvä– kulma kirjoittaa vaihtoehtoista historiaa kuin puhdasta fantasiakirjallisuutta. Kun tapahtumat niveltyvät historian hahmoon, historiaan, kansakuntiin ja aiempiin mielipiteisiin, on lähtötilanne kirjailijalle helpompi.

Toki tämä häivyttää mielessä tosiasioita ja tosiasiallisia tapahtumia ajalta. Vaarana (tai ehkä jopa kirjailijan tavoitteena) on, että kirjoituksia tulkitaan mytologiana sillä tarut eroavat myyteistä juuri sen takia, että ne liittyvät historiallisiin tapahtumiin.

Tälläisen kirjan kohdalla minussa herää pientä ja tervettä pelkoa siitä, että täyttyykö mieleni väärälle tiedolla? Altistanko itseäni jollekkin minua saastuttavalle? Ehkä ei, sillä koen olevani jokseenkin kriittinen lukemani sisällön suhteen. Toisaalta tämän aiheen osalta sillä ei taida olla väliä jos kirjan lukemisen jälkeen pidän Hitleriä saatananpalvojana ja huumeiden käyttäjänä.