Sairastumiseen liittyviä riskitekijöitä on olla osana jotakin kansaa, syödä tietyn ruokavalion mukaisesti, yleinen käyttäytyminen ja genetiikka. Status syndrome-kirjan teesi ja pääväittämä on, että sairastumisriskit korreloivat vahvasti sosiaalisen statuksen, sosioekonomisen aseman ja koulutustason mukaan. Monien sairauksien kuten ateroskleroosin ja eliniän suhteen korrelaatio on vahva.

Ensimmäinen ajatus on, että kyllä varmasti näin mutta tämä on selitettävissä pelkästään sillä, että rikkailla on parempi sosioekonominen asema ja sen seurauksena mahdollista puuttua myös terveydellisiin ongelmiin ajoissa ja harjoittaa parempia elämäntapoja. 

Kyllä. Tämä selittäisi varmasti osaksi väittämän. 

Mutta tilanteen tekee monimutkaisemmaksi se, että myös reesusmakaki (apina) tehdyissä tutkimuksissa ateroskleroosia esiintyy enemmän matalamman statuksen ryhmissä kuin paremmassa asemassa olevilla. Myös ihmisillä ateroskleroosin riski lisääntyy kun hyvässä asemassa olevat pistetään uuteen sekoitettuun ryhmään missä sosiaalinen hierarkia ei ole täysin selvillä, tai ihmiset ovat uudessa ja matalammassa asemassa. 

Nämä riskit kasvavat ryhmien välillä hitaasti vahvistuen kuin liukuvärein. Marmot käyttää termiä terveysgradientti (health gradient). 

Työelämässä kontrolli, korkeat vaatimukset, paine, liikaa tehtävää ja deadlinet ovat läsnä lähes kaikissa työtehtävissä. Kuitenkin eri sosioekonomisessa asemassa olevilla ihmisillä on erilaiset psykologiset ja taloudelliset resurssit muuttaa tilannetta. Suuri vaikuttava tekijä on kontrolli ja tuntemus siitä, että omilla teoillaan voi vaikuttaa elämään ja reagoida tuleviin vastoinkäymisiin. Tyytymättömyyttä lisää merkittävästi myös se jos työssä palkintojen ja vaativuuden kanssa ei ole tasapainoa.

Marmotin kirjassa oli esimerkki työntekijästä, jonka auto joutui hinattavaksi ja kuinka suuren kriisin tämä työntekijälle aiheutti. Työntekijällä ei ollut varaa lunastaa autoa. Ilman autoa ei päässyt töihin. Ilman työpaikkaa ei ollut yhtään mitään. Työpaikan menettäminen olisi suistanut koko elämän raiteiltaan. Toisaalta kun työnantaja ei pysty tuottamaan tehtaallaan tuotteita kilpailukykyisellä hinnalla globaalissa markkinassa, ja hän joutuu sulkemaan tehtaan. Ja vaikka hän joutuukin irtisanomaan työntekijät ja muuttamaan toimintaa maahantuontiyritykseksi, on hänellä erilaiset resurssit reagoida tilanteeseen. Vaikka ikäviltä kohtaloilta ei vältytäkään ja vaikka on monta epämiellyttävää keskustelua edessä, on tehtaanomistajalla kontrolli tilanteeseen. 

Kaikki tämä päätyy siis osittain kysymykseen suhteellisesta kurjistumisesta ja tasa-arvon tavoittelusta. Lopputulosten tasa-arvo huonontaa mahdollisesti paremmassa asemassa olevien ihmisten terveyttä, eikä sosioekonomisesti huonompiosaisten terveys välttämättä parane sillä koulutustasossa on aina eroja. Toisaalta on tosiasia, että emme ole kaikki todellisesti tasa-arvoisessa asemassa. Koulutettu uraohjus löytää uuden pestin nopeasti, mutta kouluttamaton ei. Suomessa on hyvät turvaverkot ja koitamme tasata tietä siten, että meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat. Mikä on tietenkin hyvä asia.

Tämä on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä konsepti, joka tulee varmasti jatkossa herättämään ajatuksia ja keskustelua. Varmasti kaikille on selvää ja ajattelemme, että lähtökohtien tasa-arvo on ensisijainen tavoite. Tätä ei tulla kuitenkaan täysin tavoittamaan sillä kodista periytyy arvomaailma ja kannustus kouluttautumiseen. Ehkä suurempi kysymys lienee, että miten yhteiskuntaa optimoidaan ja millä perustein. On eri asia tavoitella mahdollisimman terveitä kansalaisia. Isommaksi ongelmaksi muodostuu, että tämän kaiken mahdollistaa ylijäämä ja etenkin ulkomaan kaupan ylijäämä. Jotta kapitalistinen yhteiskunta toimii, ei sitä ole mahdollista toteuttaa lopputulosten tasa-arvon kautta ilman tuloeroja. Toisaalta isot tuloerot korreloivat rikollisuuden määrän kanssa. Suomen tulisi olla houkutteleva maa perustaa yrityksiä ja pitää yrityksiä omistuksessa eikä myydä niitä pois pienen kasvun jälkeen kuten on ollut tapana. Tämä on varsin monimutkaista miten saada vientiteollisuus ylijäämäiseksi ja miten harrastaa reilua yhteiskuntapolitiikkaa.