Kuuntelin tämän kirjan Storytelin kautta. Varsin mielenkiintoinen kirja.

Kuten ideologiat myös populismi kiinnostaa sekä myös ihmiset. Ihmiset, jotka ovat saaneet kerättyä näkemyksilleen seuraajia. Mikä sitten tekee Soinin ideologian tai seurattavan politiikan? Mikä kirjassa oli parasta?

Kirjan ehdotonta aatelia on Soinin Soinismit. Hän on näissä sloganien luomisessa varsin taitava. Koska hän on myös suomalaisen miehen jonkinlainen arkkityyppi – perusmies Hefaistos- on häneen helppo samaistua. Perinteiset arvot ja perinteinen ruoka. Iso annoskoko. Konservatismi ja uskonto. 

Ei liian abstraktia tai progressiivista. Halutaan pitää asiat samoina, muuttumattomina. 

Ei Soini ole toki noin yksiuloitteinen, ja onhan hän äärimmäisen taitava vaikuttamaan puheellaan. Vaikka politiikka ei minua puhuttelekaan, on helppoa nähdä ja ymmärtää Timon suosio.

Teksti oli virkistetty hupaisilla vertauskuvilla ja sanonnoilla.

Tässä muutama sellainen:

“Kiveä kiven päälle”

“Varjelusta ja siunauksia. Voittoja ja tappioita”

“Missä EU siellä ongelma”

“Jalosta tieto taidoksi ja toiminnaksi”

“Suuri lahja on elämän lahja. Suurin vahinko on elämätön elämä.” 

“Oppeja ja koppeja. Oppivuodet ja koppivuodet.”

“Elettyä ja koettua”

“Matka oli mielenkiintoinen, mukaansatempaava”

Se oli minulle kirjan sisältö. Ja onhan Soini hienon uran luonut. Mutta jotenkin jäi mietityttämään jos tavoite on olla muuttamatta yhteiskuntaa, niin mikä vitsi on käyttää energiansa juuri siihen.

Pysäyttää muutos tai palata takaisin? Miksi?