”Tiedolla on vain merkitystä jos se jalostuu teoiksi ja taidoiksi”- Timo Soini

Lucifer on symboli, enkä suhtaudu siihen ihmiskasvoisena hahmona vaan ajatteln sen kuvaavan jotakin asiaa joka ei ole tarkasti määriteltävissä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tällaiset symboliset luciferiaaniset voimat tai pahuuden henget manifestoituivat tosinaan ihmisen elämässä johtaen heidät väärälle polulle. Kuin piirretyissä paholainen istuu olkapäälle. Vaikka tilanteissa, etenkin epämukavissa asioissa tulee helposti otettua asioihin väärä asenne. Haluaa helposti tilanteesta pois. Vaikka pienen valkoisen valheen siivittämänä. Mutta monesti tällainen toiminta kostautuu. Tai asiat muuttuvat isommiksi. Totuus on etäällä, mutta heillä alati suurempana pelkona. Sen paljastuminen pudottaisi pohjan hetkeksi elämältä. Niin suuri pettymys olisi tällaisessa itseensä. Häpeää ja kauhua. 

Jos on menty jo tosi kauas tällaisella tiellä niin valheet tuntuvat ainoana pelastusrenkaana myrskyssä. Asioiden todellisen luonteen myöntäminen ja totuuden kohtaaminen olisi kivuliasta. Eikä tiedä mitä sen jälkeen tapahtuisi? Voisiko vielä saada sovittelua? Vai ei?

Jos valehtelun kohde ymmärtää asian ja näkee valheiden läpi, niin on turhauttavaa kun totuutta ei voi myöntää.

Olisi kohtuutonta pakottaa tällainen henkilö myöntämään virheensä, sillä se ei näin monen valheen jälkeen ole enää pieni henkinen myönnytys. Toisaalta jos itse ei ole enää vihan hurmiossa, niin ei oikein edes halua syyllistyä henkiseen viha- tai intohimorikokseen.

Mutta tämä tilanne synnyttää pulman. Miten reagoida? Mikä on oikeamittainen voimankäyttö?

Kasvojen menettäminen synnyttää vihamiehiä. Ja niitä on harvemmin tarvetta hankkia. 

Toisten nolaaminen ja henkinen teurastaminen ei ole asiallista. Vaikka kusipäille pitääkin antaa keppiä, niin pakko pitää jokin tolkku asioissa. Ihmiset jotka vähiten sitä tarvitsevat ansaitsevat myös armoa. Sadismia vältetään ja kohtuullisuus on hyve. Se on merkki isommasta ihmisyydestä ja inhimmillisyydestä. Toisaalta vaikka onkin empaattinen niin ihmisten pitää ymmärtää, että lyödään tarvittaessa lujaa. 

Huumekaupan logistiikka yhteistyökumppaneiden välilläkin pyörii väkivallan pelon voitelemana. Kaikki meistä pelkää kipua. Ilman väkivallan pelkoa kusetus lisääntyy. Se on jonkinlainen laki sellaisessa maailmassa. Ja vaikka tuollaisessa maailmassa ei eletäkään niin jotain sieltäkin on opittavissa.

Valehtelu, ylimielisyys ja epärehellisyys ovat ärsyttäviä piirteitä.

Tunteet ovat negatiivisia ja vahvoja kun kohtelu ei ole reilua.

Tämä on isothymia, eli tarve tulla kohdelluksi tasavertaisena ei ole täyttynyt. Tämä voima saa barrikadeille. Toimimaan. Lopulta lopputulos ei ole merkityksellinen sinällään, asiahan on pieni. Mutta tällainen vain ajaa ihmistä reagoimaan vahvasti vaikka oikeus ei oikeasti ole välttämättä mitä lopulta tarvitsee. Helposti tämä on ajanhukkaa. Ja suurempien oppituntien järjestäminen vastapuolelle ei välttämättä ole tarpeellista oikein kohdistetun energiankäytön osalta. Ja edelleen. Vihamiesten hankkiminen ei ole järkevää (isothymia) mutta vähän pitäisi näpäyttää. Mikä neuvoksi?

Oman kokemuksen mukaan vahvat tunteet haalistuvat nopeasti. Kahden viikon jälkeen ei asiaa oikein edes muista. Isoin opetus on kuitenkin, että kannattaa kohdata pelot tilanteissa ja olla mieluummin mahdollisimman rehellinen. Kun kohtaa asiat suoraselkäisesti voi yllättää muut ihmiset sillä kuinka ihailtavaa toimintaa on myöntää virheet. Sen voi tehdä vielä myöhemminkin.